lauantai 15. marraskuuta 2014

Lupauduin perustamaan firman

...ja tämä ajankohta kertoo siitä. Ollaan pidempään puhuttu kavereiden kanssa, että perustettaisiin oma yritys. Syitä on monia. Omiakin syitä on monia. Yksi syy on se, että meno täällä jonkun muun palkkalistoilla on vaan mennyt ihan härskiksi!

Esimerkiksi, meillä on kolme tyyppiä töissä. Yksi herra nukkuu kaikki kokoukset läpeensä. Ryhmämme esimies pitää siis kokousta! Minä olen uusi talossa ja koita sitten tähän tottua? OK, se alkaa riittää! Ensi kertaa toivottavasti ei enää tule.

Toinen kaveri tuli uutena meidän ryhmään ja se sai yhden tehtävän, jota se hoiti jo ennen ryhmään siirtymistä. Ja todellakin, uskokaapa vaan. Hän edelleenkin tekee sitä samaa työtä. Siis hetkonen, ymmärrän kyllä, että aika kuluu nopeasti hommia tehdessä, mutta mihin vitun iltasanomien blogi/kommenttikirjoituksiin hän on uponnut, että pystyy tärväämään näin paljon aikaa? Jos ei ole tekemistä, niin sotilas joko huoltaa tai nukkuu. Näin armeijassa opetettiin! En ole kumpaakaan nähnyt hänen tekevän paikallaan.

Kolmas Herra Huu on vanhan ajan isäntä. Tehnyt asioita itse ja hänellä on myös ollut mahdollisuus oppia kaikkea matkan varrelta tekemällä kaikki itse. Eli tämä herra on se päällikkö, jota kaikki kuuntelee, korjaan kaikkien pitäisi kuunnella. Ihminen on asemassa, jossa ei voi vaikuttaa asioihin, ei voi edesauttaa tärkeiden turvallisuuteen vaikuttavien seikkojen läpikäyntiä. Mutta silti, oikeasti. Mutta silti, häneltä vaaditaan ihmeitä. Suorastaan ihmeitä. Pitää olla kaikkien asiakirjojen ajan tasalla ennen kuin edes suunnittelu on ajan tasalla. Ei sillä väliä, kunhan teette jotain! Siis mitä helvettiä oikeasti, vaatimusten osoittaminen ja niiden täyttämisen valvonta perustuu monesti täysin mielivaltaisiin keksintöihin, jotka on hyvällä lykyllä tehty kahden viikon varoitus ajalla. Onko tämä oikeasti työntekoa vai pelkkää sekundaa?

Suomessa on ollut useita yhteistoimintaneuvotteluja ja JUMALAUTA, jos joku persevakohikinen hippi väittää niitä huonoiksi tai väärin perustein toteutetuksi, niin voi painua äidin helmaan miettimään oliko se elämä kuitenkaan niin helppoa. Siis ikinä! Oliko se elämä helppoa ikinä? Osa urpoista on vanhoja ja väsyneitä, osaa urpoista ei vaan kiinnosta ja osa urpoista on niin hyviä, että ne palkitaan samalla tavalla kuin muut. Kuulostaako oikeudenmukaiselta tai motivoivalta? Kuka näitä firmoja johtaa? Ketä täällä ajaa asioita eteenpäin? Matti Meikäläiset vai?

Nämä on näitä jossitteluja, mutta jos minä voisin johtaa omaa firmaa ja päätöksenäni olisi pitää YT:t, niin voi herran isä, pitäisin ne kyllä eri tavalla! Ihmisillä on arvo. Niiden taidoilla on arvo. Ei ihmisten lukumäärällä ole arvoa, niillä on kustannuksia. Ihmisillä on potentiaalia, niiden taidoilla on kilpailuetuja. Käytetään näitä työkaluja, siis sitä mieletöntä potentiaalia ja kilpailuetuja.

Tämä ainainen valittaminen alkaa pikkuhiljaa tuntua puuduttavalta, mutta onneksi tunnen omasta organisaatiostani myös useita hyvin motivoituneita ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa muiden hommien helpottamiseksi. Ne jaksavat nähdä vaivaa oman tulevan työnsä helpottamiseksi eli tehostamiseksi, siis aivan itsestään. He ovat aktiivisia ja halukkaita kehittämään työtapoja- ja menetelmiä pitkäjänteisesti.He eivät häiritse muita, varsinkaan silloin kuin toiset selvästi osoittavat olevansa keskittyneensä johonkin tärkeään tai Fibonachin lukujen ymmärtämiseen.

Nämä henkilöt. Nämä naiset ja miehet ovat niitä todellisia ryhmänjohtajia. Heitä, jotka hiljaa tietämättään ohjaavat jopa koko ryhmän toimintaa äidillisin, isällisin, rehellisin ja oikeudenmukaisin elkein. Heitä, joita arvostan suuresti. Ja suuresti. Eee-nem-män heitä yrityksiin. Enemmän yrityksiä Suomeen ja kaikki tietävätkin lopun tästä teekkarirallista.

3 kommenttia:

  1. Yli neljänkymmenen vuoden työurani aikana tehtiin lukemattomia työilmapiirikartoituksia.

    Kaikissa -poikkeuksetta - tuloksena oli, että ongelmat ovat johtamisessa ja tiedonkulussa. Tietoa on aina liian vähän tai liian paljon, johtajuutta herkkusienijohtamisesta management-by-perkeleen kautta nahjusmaiseen löpsyilyyn.

    Hiljalleen olen alkanut arvella, että tiimien pitäisi olla aika vapaasti organisoituvia mutta vastuu olisi jokaisella tekemisistään. Ilman tulosta ei ole kohta työtäkään.

    Avaat kiintoisan keskustelun. Sitä olisi syytä jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tiedonkulusta valittaminen on yhteistä varmasti lähes kaikille työpaikoille. Kysymys ei ole siitä, että kaikilla työpaikoilla olisi ongelmia tiedonkulun kanssa, vaan että kaikilla työpaikoilla työntekijät KOKEVAT, että on ongelmia tiedonkulun kanssa. Henkilöstö perinteisesti samanaikaisesti valittaa sekä siitä, että eivät saa tarpeeksi tietoa, että siitä, että he joutuvat istumaan kokoontumisissa, jossa annetaan tietoa, joka ei koske heitä millään tavalla.

      Poista
    2. Totta turisette.

      Työilmapiiri työpaikallani on jopa mielestäni hyvä, jos vaan jättää kaiken huomioimatta. Mutta jos välittää aidosti siitä mitä tekee ja miten muut työskentelevät samojen tavoitteiden eteen, niin kyllä voisin väittää että vit**taa liian usein.

      Kuten Kinski sanoi, että johtaminen ja tiedonkulku, niissä usein ongelmia tai kuten Rahalla vapaaksi sanoi: niissä koetaan olevan usein ongelmia. Tämän näkökulman jälkeen mielestäni jälkimmäinen on enemmän oikein. Ihmiset kokevat, että johtamisessa ja tiedonkulussa on ongelmia vaikka ongelmat olisivat jossain muualla. Mutta aivan varmasti niitä on myös johtamisessa ja tiedonkulussa, sillä ne ovat niin haastavia asioita hallittavaksi ainakin isommissa yrityksissä, että ne eivät ikinä ole sillä tasolla missä ne voisi olla.

      Vapaasti organisoituva tiimi tai koko organisaatio kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta ratkaisulta. Toisaalta työkulttuuri pitäisi olla hieman erilainen, jota mielestäni voisi alkaa rakentaa vain alhaalta ylöspäin jossain pienessä ja kasvavassa firmassa. Vanhassa ja isossa firmassa työkulttuurin muuttaminen vaatii kyllä ihmeitä, ihmeellisiä ihmisiä ja paljon motivaatiota. Vapaasti organisoituvassa yrityksessä jokaisen pallkkaus tai palkkiot pitäisi perustua henkilökohtaiseen suoriutumiseen, jota voitaisiin arvioida vertaisarvioin ja asiakkaalta kerättyjen palautteiden perusteella.

      Huuteluhan on aina helppoa, mutta sitten kun se haaste heitetään itselle, niin en kyllä tiedä miten asiat hoitaisin. Kokonaisuuden hallinta ja oikeudenmukaisuus sekä tiedon välittäminen olisivat varmaan suurimmat kompastuskivet.

      Poista