Riskien ymmärtäminen, osa 1: Miten Venäjän tilanne voisi kulminoitua sotaan?

Tässä osassa 1 kerron miten globaali talous voi aiheuttaa riskejä, jotka koskevat kaikkia. Sijoittaja ei yksinkertaisesti pääse pakoon globaalin talouden aiheuttamia riskejä. Tästä syystä on parempi olla valmis pitämään omistuksistaan kiinni vaikka pörssi suljettaisiin vuosiksi.

Löysin 2014 noin 5 vuotta sitten mielestäni tosi hyvä tekstin siitä miten Venäjän sen aikainen tilanne (Krimin kriisiin liittyen) voisi edetä ja päätyä maailmanlaajuiseen sotaan.

Teksi oli kirjoitettu aamukampaan ja löytyy täältä.

Alle on lainattu kyseisen linkin teksti hieman päivitettynä 2019 tilanteen mukaiseksi:

"Sekasorron vuosi 2014 alkoi, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta neljää P:tä käyttäen: propaganda, pelottelu, provokaatio ja projektiot. Venäjän johto ajoi itsensä nurkkaan ja perääntymismahdollisuuksia ei enää ollut, kun joukkoja oli viety Ukrainan puolelle. Kun valehtelee niin, että uskoo siihen itsekin, alkavat myös ratkaisut perustua valheeseen. Se käy lopulta kohtalokkaaksi, ja niin venäläisille on käynyt lopulta aina.

Muutamia vuosia myöhemmin ruuan hinnan kohotessa muun muassa Somaliassa, Afrikassa ja Lähi-idässä alettiin kokeilemaan myös rajoja. Kapinointi ja maa-alueiden valtaaminen valtioiden yrittäessä turvata ruuan tuotantoaan, johti valtaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Useissa maissa hallitukset olivat joutuneet eroamaan valtavien kansanjoukkojen vaatiessa hallinnon uudistamista ja korruption kitkemistä. Useissa maissa järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit sitten itsenäistymisen. Monien pelko realisoitui, kun Egyptissä ja Libyassa Muslimiveljeskunta ja muut islamistijärjestöt saivat vallan. Nämä maat sekä Jordania, joka oli vallankumouksessa syrjäyttänyt maan kuninkaan, perustivat islamistisen agendan mukaan Uuden Kalifaatin. Vaikka unionin johtaja, kalifi, oli jäsenmaiden kansalaisten valitsema, oli yhteiskunta käytännössä teokratinen aristokratia, jossa maallinen valta oli sunnan mukaan alisteinen uskonnolliselle johdolle.

800-luvulta alkanut islamilaisen maailman taantumus suhteessa länsimaihin tulkittiin johtuvan islamilaisen perinteen hylkäämisestä, mitä nyt lähdettiin korjaamaan palaamalla Muhammadin Medinaan rakentaman yhteiskuntajärjestyksen esikuvan mukaan. Yhdysvaltojen imperialismin vastustus nousi Uuden Kalifaatin nousun myötä uudelle tasolle, ja jopa vakaana pidetty Saudi-Arabia koki vallankumouksen, kun kansalaiset eivät hyväksyneet kuningasperheen liittolaissuhdetta Yhdysvaltoihin. Lisäksi pitkään jatkunut öljyn hinnan heikko kehitys, johti ahneuden kautta kansalaisten taloudellisen tilsnteen kiristymiseen äärimilleen.

Myös Korean niemimaalla koettiin vavahduksia, kun 71-vuotias Kim Jong-il kuoli. Vallan peri rakastetun johtajan poika, 28-vuotias Kim Jong-un, joka ei kuitenkaan kyennyt pitämään valtaa käsissään muutamien vuosien pyristelyistä huolimatta. Ylimpien kenraalien johtama sotilasvallankaappaus teloitutti Jong-unin. Osa armeijasta pysyi uskollisena kuolleelle johtajalleen, ja alkoi aseellisesti vastustamaan vallan ottanutta sotilasjunttaa. Kiina, Yhdysvallat ja Etelä-Korea eivät päässeet sopimukseen alueen rauhoittamiseksi, joka johti vanhan Pohjois-Korean alueen jakautumiseen. Kiina aloitti alueella “rauhanturvaamisoperaation”, joka käytännössä tarkoitti sotaa. Etelä-Korea ja Yhdysvallat lähtivät etenemään etelässä. Seurauksena Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo moninkertaistui, ja suhteet Kiinaan heikkenivät. Tätä tilannetta ei helpottanut Trumpin aloittama kaupankäyntisota ja tullit, joita Kiinalaisille tuotteille oli asetettu.

Yhdysvaltain ja Kiinan kiristyneet välit johtivat siihen, että vastoin kaikkia odotuksia Kiina alkoi kelluttamaan valuuttaansa, ja myymään valtavia dollarivarantojaan. Dollarin arvo heikkeni välittömästi useita kymmeniä prosentteja, ja jo valmiiksi valtavan liittovaltion budjettivajeen kanssa painiva Yhdysvallat menetti markkinoiden luottamuksen velanmaksukykyynsä. Bondien tuottovaateet nousivat kymmeneen prosenttiin. Seurasi paha maailmanlaajuinen lama 11 vuotta finanssikriisin jälkeen.

Suvereniteettikriisi laajeni valtavaksi, kun maa toisensa jälkeen ilmoitti lainojensa uudelleenjärjestelyistä. Yhdysvaltojen johdolla maat joutuivat suuriin menoleikkauksiin, ja ensimmäisten joukossa oli vetäytyminen Irakista ja Afganistanista, jotka imivät miljardeja toisensa perään. Yhdysvaltojen heikkouden huomanneet Arabimaat lähtivät Uuden Kalifaatin johdolla hävittämään lopullisesti Israelia maailmankartalta. Venäjä lähti turvaamaan omia intressejään Krimin lisäksi myös etelässä Kaukasuksella alueen vasta toipuessa edellisestä Venäjän ja Georgian yhteenotosta. Euroalue natisi liitoksistaan, kun Portugali, Espanja, Irlanti ja Kreikka olivat irtautuneet eurosta EU-maiden ajautuessa Yhdysvaltojen perässä suvereniteettikriisiin. Myös Iso-Britania irtautui EU:sta tavoitteena välttää hallitsemattoman maahanmuutto ja pyrkiessää  suojella kansalaistensa oikeuksia.

Useat maat asettivat vientirajoituksia tärkeiksi katsomillaan sektoreilla, mikä kiristi suhteita entisestään. Eurooppaan muodostui kilpailevia blokkeja, kun EU:n poliittinen kriisi lamautti päätöksenteon yhteisissä elimissä. Suomi koki jatkuvia ongelmia energiatarpeen kanssa. Maailman öljymarkkinat olivat kriisissä, ja seurauksena maakaasun hinta oli kasvanut kolminkertaiseksi. Luonnonvaroiltaan rikas Venäjä ja sen valtiojohtoiset energiayhtiöt alkoivat painostaa naapurimaita tekemään myönnytyksiä Venäjälle raaka-aineiden kaupan jatkumiseksi."

Tästä kertomuksesta mielestäni näkee hyvin sen, että riskien hallinta voi olla täysin yksittäisen sijoittajan käsien ulottumattomissa. Lisäksi tarina kuvastaa hyvin globaalin talouden yhteyksiä. Isot valtiot USA, Kiina ja Venäjä joutuessaan ongelmiin vievät muut maat pesuveden mukana. Ongelmia ja ristiriitaisuuksia voidaan pahimmillaan alkaa ratkaisemaan useilla eri rintamilla. Vaikka kyseessä olisi energiakriisi, ruokakriisi tai maahanmuutto, niin kaikki asiat kytkeytyvät taloudellisiin ja mahdollisesti sotilaallisiin konflikteihin.

Seuraavassa osassa 2 kerron Fukushiman onnettomuudesta ja siitä miten yksittäiset luonnonilmiöt voivat aiheuttaa vakavia vaurioita yksittäisille yhtiöille tai toimialasektoreille.