Toimialahajautuksen osalta olen päätynyt seuraavanlaiseen hajautukseen, jossa kaikille toimialoille sijoitetaan vähintään 2% salkusta. Alla olevasta kuvasta näkee, että joillakin aloilla tavoitepaino poikkeaa merkittävästi indeksin mukaisesta markkinapainosta.
Syynä markkinapainosta poikkeamiseen on alan luonne tulevaisuuden kasvunäkymät. Lisäksi joillakin aloilla on helpompi operoida tasaisella kannattavuudella ja voitojaolla kuin toisilla. Tulevaosuudelta voidaan olettaa, että toisilla aloilla kasvu on tiukassa ja toiset kasvavat selvästi bruttokansantuotetta tai inflaatiota nopeammin.
Keskitetty portfolio vs. hajautettu portfolio kamppailussa alan kallistumaan keskitettyyn salkkuun, jossa positioita on korkeintaan hieman yli 25 kpl.
Hajautusta on mainostettu todella paljon ja monesti sanotaan, että se on sijoittajan ainut ilmainen lounas.
“Diversification is the only free lunch in investing.” -Harry Markowitz, 1952
Mutta onko hajautus niin hyödyllistä kuin sitä ajatellaan?
“Investors have been so oversold on diversification that fear of having too many eggs in one basket has caused them to put far too little into companies they thoroughly know and far too much in others which they know nothing about.” -Phil Fisher, 1958
Kirjassa A Random Walk Down Wall Street B. Malkiel esitti, että hajautuksen hyödyt katoavat n. 25 position jälkeen, jolloin tuottojen standardipoikkeama on enää puolet (30% -> 15%). Tämän perusteella olisi järkevämpää keskittää sijoitukset vain parhaisiin 20-30 ideaan. Tällöin on toki tärkeää, että parhaiden ideoiden joukkoon ei juuri osu epäonnistujia.
Jos ajatellaan markkinoiden keskituoton saavuttamista SP500:n kautta, niin on hyvä huomioida, että indeksissä yritykset vaihtuu. Aikavälillä 1980-2010 n. 300 yritystä vaihtui indeksistä. Se käytännössä tarkoittaa, että suurella osalla yrityksiä menestys on selkeästi markkinatuottoa heikompaa. Vain pieni joukko supermenetyneitä yrityksiä veti perässään huonompia ja siten kokoindeksiä. Jos pystyy keskittämään salkun vain näihin supermenestyviin tai edes hyvin menestyviin laatuyhtiöihin, niin indeksiä parempi tuotto on mahdollista saavuttaa.
Tämän perusteella olen tehnyt esimerkkinä tavoitesalkun, johon olen valinnut 29 mielestäni laadukasta ja tulevaisuudessa hyvin menestyvää yritystä. Harmailla merkityt löytyvät jo salkustani. Tämä on tosiaan esimerkki, jolla olen pyrkinyt hahmottamaan hajautuksen rakennetta ja sitä miten eri toimialat saa katettua.
Yllä olevan kuvan mukaan olen laittanut Fortumin sekä yleishyödyllinen että energia toimialaan. Kuvasta myös näkee, että nykyisessä salkussani on jo 14-out-of-29 yritystä. Puuttuvia on enää 15 kpl. Aion tulevissa "Osingonkasvattaja analyysissä"-tekstisarjan kirjoituksissa käydä läpi valkoisella merkittyjä yrityksiä. Niistäkin PEP, SBUX ja MMM on jo analysoitu.
Aion myös tutkia tarkemmin pienempiä yhtiöitä, joilla on potentiaalisesti kirkas tulevaisuus ja olisivat juuri näitä supermenestyjiä. Ottamalla mukaan vai isoja ja vakaita yrityksiä, joiden arvostus on korkea ja kasvu hidasta, voin päätyä jollain tapaa vinoutuneeseen rakenteeseen. Pienemmillä firmoilla osingonkasvatus historia on yleensä lyhyt n. 5v paikkeilla. Tämän tyyppisiä yrityksiä ovat esimerkiksi Gentex, Thor Industries ja WD-40. Otan mielellään vastaan uusia ehdotuksia pienemmistä laatuyrityksistä, joilla on korkea kannattavuus ja vähän velkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti